Jatketaan vielä vesku -linjalla. Tätä leffaa olen yrittänyt metsästää, mutta... Eipä ole Anttiloita eikä Stockmanneja (leffa osastolla ainakaan), yms... Lähinnä vaan joku Prisma. Netistä voi tietenkin tilata. Jopa sillä käytettynä. Jota en khyllä suosi, khyllä mä uutta haluan... 😬😬
Mutta kunnioitetaan nyt veskua ja mennään itse biisiin, jossa on Samuli Edelmann mukana. Hän on varmaan surun murtama, kuten moni muukin joka on työskennellyt veskun kanssa.
Nousin kanssa auringon
Meren rantaa kulkemaan
Ääretöntä katselin
Jotain melkein aavistin
Rakastuneet kulkee taas
Puiden alle käsikkäin
Heidän näkevän sen näin
Mä mitä vaille itse jäin
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa ja seuraamaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Sydän kuulee puheen tän
Näkyväiseen kiintymään
Ei silti tyydy pelkästään
Miksei, en tiedä itsekään
Se jokin mitä odottaa
Jossen täällä kiinni saa
Se tuskin on, mä tiedän sen
Mun ikäväni arvoinen
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa jo seuraavaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa ja seuraamaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Oon tuomittuna kulkemaan
Kulman taa ja seuraamaan
Kaupunki kaunis valoissaan
On mulle varjo musta vaan
Niin sitä vaan tähdet lähtee. Toki, lähteehän joka päivä monia ihmisiä, mutta... Eihän ne nyt kosketa kun niitä ei tunne. Toki jos oma sukulainen/kaveri lähtisi, se olisi pahinta. Ei nämä tähtien lähdöt niin paljoa kosketa, mutta ei ne hyvältäkään tunnu. Toki, jos on ollut sairas, niin pääsee "vapauteen". Tiedä sitten mitä toi ("vapaus") tarkoittaa, siitä voisi höpistä raamatullisen verran, tai... :thinking: =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti